Usein kysyttyä

Perusteita ja taustoja

Tuotteet

Vaatimustenmukaisuuden varmistaminen

Perusteita ja taustoja

Mikä on ekosuunnitteluasetus (ESPR)?

Ekosuunnitteluasetuksen tavoitteena on varmistaa kestävien tuotteiden vapaa liikkuvuus EU:ssa. Samalla parannetaan tuotteiden ympäristökestävyyttä niin, että EU:ssa myytävien tuotteiden koko elinkaaren ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman pienet.

Asetuksen soveltamisen alkaminen kytkeytyy pitkälti komission delegoituihin säädöksiin, joilla asetetaan tuoteryhmille- tai tuotejoukoille vähimmäisvaatimuksia, joilla parannetaan tuotteiden ympäristövaikutuksia.

Mikä on energiamerkintäasetus?

Energiamerkintäasetuksen (EU) 2017/1369 tarkoituksena on antaa vertailukelpoista tietoa tuotteen energiakulutuksesta ja täten vaikuttaa loppukäyttäjän valintoihin. Energiamerkintäasetus on puiteasetus, jonka nojalla annetaan tuoteryhmäkohtaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Niissä määritellään tuoteryhmäkohtaisesti mm. energiamerkin ulkonäkö, sisältö ja energialuokkien laskentaperusteet.

Energiamerkinnän tavoitteena on informoida kuluttajia tuotteen energiankulutuksesta ja sen muista ominaisuuksista sekä auttaa kuluttajaa näin tekemään harkittuja kulutusvalintoja. Tuotteisiin, joista on annettu tuoteryhmäkohtainen energiamerkintäasetus, on kiinnitettävä energiamerkki.

Energiamerkinnän virallinen tiedotuskanava Suomessa on www.energiamerkinta.fi.

Miksi tällaista sääntelyä?

Ekosuunnittelu ja energiamerkintä on yksi tehokkaimmista EU:n poliittisista välineistä edistää energiatehokkuutta ja tuotteiden kiertotaloutta. Energiaa kuluttavien ja energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutusta tulee vähentää osana kestävän kehityksen tavoitteita. Tämä voi tapahtua pienentämällä niiden käytönaikaista energiankulutusta sekä kartoittamalla ja minimoimalla kielteisten ympäristövaikutusten lähteet suunnitteluvaiheessa. Tämä tulee kuitenkin tehdä niin, etteivät parannukset aiheuta kohtuuttomia kustannuksia tai heikennä toiminnallisuutta. Ekosuunnittelu tarjoaa uusia, kouriintuntuvia mahdollisuuksia valmistajille, kuluttajille ja koko yhteiskunnalle. Energiamerkinnät puolestaan ohjaavat kuluttajia ostamaan energiatehokkaita tuotteita. 

Millä tavoin ekosuunnitteluasetus liittyy energiamerkintään?

Energiamerkintä täydentää ekosuunnitteluasetusta, sillä se osoittaa markkinoilla olevien tuotteiden suhteellisen energiatehokkuuden. Voisi siis sanoa, että ekosuunnittelulla poistetaan huonoimmat tuotteet, ja energiamerkinnällä voi nähdä jäljelle jäävien paremmuusjärjestyksen.

Mitä eroa on ekosuunnitteluvaatimuksilla ja vapaaehtoisilla ekomerkinnöillä, esim. EU:n Ekokukka tai Energy Star?

Vapaaehtoiset ekomerkinnät myönnetään tuotteille, jotka ovat korkealla tasolla ympäristönsuojelun tai energiatehokkuuden suhteen. Niillä valmistaja pyrkii erottautumaan kilpailijoistaan ja vetoamaan ympäristötietoisiin kuluttajiin. Ekosuunnitteluvaatimukset sen sijaan eivät ole vapaaehtoisia, vaan niillä saadaan rajattua markkinoilta pois ympäristön kannalta epäedullisimmat tuotteet. Tuotteen tulee täyttää ekosuunnitteluvaatimukset, että se voisi olla markkinoilla.

Mitä vaatimuksia energiamerkintäasetus asettaa?

Tuote täyttää energiamerkintäasetuksen ja tuotekohtaisen asetuksen vaatimukset, kun se on varustettu asetuksen mukaisella energiamerkillä, energiamerkinnässä ilmoitettu energiatehokkuusluokka vastaa todellisuutta ja kun merkintä on kiinnitetty oikein. Jos tuotteen mainonnassa mainitaan hinta tai energiaan liittyviä tietoja, tulee niissä mainita myös energiatehokkuusluokka. Vaatimuksia on myös verkkokaupassa sekä etämyynnissä annettaville tiedoille. Lisäksi energiamerkintäasetus edellyttää, että  valmistajat ja maahantuojat rekisteröivät tuotteensa energiamerkinnän tuotetietokantaan (EPREL), josta sekä kuluttajat että markkinavalvoja pääsevät tarkastelemaan tuotteita koskevia keskeisiä energiamerkintään liittyviä tietoja.

Onko direktiivissä tai asetuksessa kansallisia poikkeuksia?

Ei. Direktiivin tärkein tavoite on edistää EU:n sisämarkkinoita. Tämä puolestaan tarkoittaa, että kaikkia EU:n jäsenmaita koskevat poikkeuksetta samat vaatimukset ja tasorajat. Ekosuunnitteludirektiivi on täytäntöönpantu Suomessa lailla ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista (1005/2008). Energiamerkintäasetus puolestaan on suoraan sellaisenaan jäsenmaissa sovellettavaa lainsäädäntöä.

Miten voin vaikuttaa toimeenpanosäädösten sisältöön?

Yritykset voivat vaikuttaa joko Suomen viranomaisten kautta tai omien etujärjestöjensä kautta, joita kuullaan säädösvalmistelun yhteydessä. Aktiivisilla kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa suoraan Suomen viranomaisiin tai välillisesti mm. ympäristöjärjestöjen tai kuluttajajärjestöjen kautta. Kaikissa toimenpanosäädöksissä on uudelleentarkastelu noin viiden vuoden kuluttua ensimmäisten vaatimusten voimaantulosta, joten vaikutusmahdollisuuksia on myös jo vaatimusten kohteena oleviin tuoteryhmiin.

Millaisia kiertotalouteen liittyviä vaatimuksia (korjattavuus, kierrätysmateriaalien käyttö, kierrätettävyys, kestävyys, ennenaikainen vanheneminen…) tuotteille asetetaan ekosuunnitteluasetuksissa?

Ekosuunnittelun painopiste on siirtymässä yhä enemmän energiatehokkuudesta myös kiertotalouteen. Meneillään on useita uudistuksia ja selvityksiä, joiden tavoitteena on, että tuotteet suunniteltaisiin sellaisiksi, että ne kuluttavat mahdollisimman vähän energiaa ja luonnonvaroja, ovat mahdollisimman helppoja korjata ja kierrättää ja niiden käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä.

Uudemmissa (2019 jälkeen tulleissa) ekosuunnitteluasetuksissa onkin kiertotalous jo otettu huomioon ja tuoteryhmille asetettavat vaatimukset kohdistuvat energiatehokkuuden lisäksi myös mm. laitteiden korjattavuuteen ja kierrätettävyyteen. Esimerkiksi kuluttajalaitteiden osalta korjattavuutta edistetään mm. varmistamalla varaosien saatavuus (varaosia oltava saatavilla useita vuosia siitä, kun viimeinen mallia edustava laite on tuotu markkinoille), varmistamalla, että korjattavuudesta on riittävästi tietoa saatavilla sekä sillä, että osia on pystyttävä vaihtamaan yleisesti saatavilla työkaluilla ilman, että laitetta tarvitsee hajottaa. Samalla asetetaan vaatimuksia mm. sille, että ohjelmistoja sisältäviin laitteisiin on saatava ohjelmistopäivityksiä vielä 7-10 vuoden ajan niiden markkinoille tulon jälkeen, jotta laitteiden käyttöä ei joutuisi lopettamaan ohjelmiston vanhenemisen takia. Tulevia ekosuunnitteluasetuksia valmistellessa tarkastellaan aina mahdollisuutta parantaa myös tuotteen resurssitehokkuutta ja jatkossa vaatimuksia tullaan todennäköisesti asettamaan edellä mainittujen lisäksi mm. tuotteen kestävyydelle, kierrätysmateriaalien käytölle, uudelleenpäivittämiselle ja ennenaikaisen vanhenemisen estämiselle.

Tuotteet

Mitä tuotteita ekosuunnitteludirektiivi koskee?

Tuoteryhmät, joille on jo määritelty vaatimuksia, löytyvät Tuotevaatimukset-sivulta. Valittuja tuoteryhmiä yhdistää se, että niillä on todettu merkittäviä vaikutuksia ympäristöön (usein niiden energiankulutus on suuri) ja potentiaalia saavuttaa parannuksia energia- tai materiaalitehokkuuteen.

Koskevatko vaatimukset juuri minun tuotettani?

Lainsäädäntö muuttuu koko ajan, uusia vaatimuksia tulee ja vanhoja muokataan. Vastaukseen vaikuttaa kaksi asiaa: milloin tuote on saatettu markkinoille ja sopiiko se asetusten soveltamisalan alle. Direktiiveissä ja asetuksissa määritellään, minkälaiset tuotteet soveltamisalan alle kuuluvat ja mitkä jäävät sen ulkopuolelle. Nämä rajaukset löydät myös tältä sivustolta tuotekohtaisista vaatimuksista. Tulkinnan avuksi komissio on myös laatinut FAQ-dokumentteja, joissa selitetään tarkemmin asetusten vaatimuksia. Tämän sivuston tuoteryhmäkohtaisilta sivuilta löydät linkit kyseisiä asetuksia koskeviin FAQ-dokumentteihin, jos sellaisia on luotu kyseiselle tuoteryhmälle. Tulkintaan voi pyytää myös apua markkinavalvontaviranomaiselta Tukesilta.

Koskevatko käytettyjä tuotteita ekosuunnitteluvaatimukset?

Pääasiassa ei. Ekosuunnitteludirektiivi ja sen nojalla annetut tuotekohtaiset asetukset koskevat tuotteiden markkinoille saattamista. Markkinoille saattamisella tarkoitetaan tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville EU:n markkinoilla. Käytettyjen tuotteiden osalta määritelmässä on oleellista ”ensimmäistä kertaa” ja ”saataville EU:n markkinoilla”. Myös jos tuotetta korjataan niin, että se tulkitaan uudeksi tuotteeksi (ominaisuudet parantuneet merkittävästi alkuperäiseen verrattuna tms.), myös sitä koskevat uudet vaatimukset.

Käytetty tuote asetetaan toista kertaa saataville markkinoilla, joten käytetyn tuotteen myynti tai muu tuotteen asettaminen saataville EU:n markkinoilla ei ole markkinoille saattamista. Ekosuunnitteluvaatimukset eivät siis koske käytettyjä tuotteita. Jos tuote on alun perin saatettu markkinoille EU:n ulkopuolella ja tuotu sitten EU-alueelle, on tällaisen käytetyn tuotteen myynti asettamista ensimmäistä kertaa saataville EU:n markkinoilla, ja näin ollen tuotetta koskevat myös ekosuunnitteluvaatimukset. Esimerkiksi Yhdysvalloista tuodun antiikkisen kattokruunun tulee täyttää uudet EU-vaatimukset. Jos joku nykyinen EU:n jäsenmaa ei ole ollut osa EU-aluetta sillä hetkellä, kun tuote on siellä ensimmäisen kerran asetettu saataville markkinoilla, tulkitaan kuitenkin niin, että tällaisen tuotteen voi toiseen kertaan myydä EU-alueella. Tässä kysymyksessä EU on täysin rinnasteinen ETA-alueeseen, eli Norja ja Islanti luetaan mukaan.

Tuotteeni asennetaan osaksi liikennevälinettä, joka on tarkoitettu henkilöiden tai tavaroiden kuljetukseen. Pitääkö sen täyttää vaatimukset?

Ekosuunnitteludirektiivi rajaa soveltamisalastaan ulos ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen käytettävät liikennevälineet. Tämä pitää määritelmä pitää sisällään autojen ja trukkien lisäksi myös mm. matkailuautot ja -vaunut. Jos tuotetta ei voi käyttää missään muualla kuin osana tätä liikennevälinettä, sitä ei koske ekosuunnitteluvaatimukset.

Tuotteeseeni asennetaan tuote, jota yksistään koskisi ekosuunnitteluvaatimukset (ns. product in product). Koskeeko sitä vaatimukset myös osana lopputuotetta? 

Jotkut ekosuunnitteluasetukset koskevat tuotteita, jotka saatetaan liittää osaksi jotain toista tuotetta, esim. moottorit ja puhaltimet. Jos tämän tuotteen tuotteen sisällä voi testata erikseen, koskevat sitä samat ekosuunnitteluvaatimukset kuin mitkä sitä koskisivat erikseen myytynä. Lopullisen tuotteen valmistajan tulee varmistua vaatimustenmukaisuudesta, ja myös tätä osaksi liitettävää tuotetta koskeva ekosuunnitteluasetus tulee mainita EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa. CE-merkintä tarvitsee kuitenkin olla vain päätuotteessa.

Jos kuitenkin esimerkiksi moottori on integroitu kiinteäksi osaksi isompaa tuotetta (esim. kompressoria) eikä sitä pysty erikseen irrottamaan ja testaamaan, silloin tämä moottori on rajattu ekosuunnitteluasetuksen ulkopuolelle.

Jatkokysymyksenä: Kuka on vastuullinen osakokonaisuudesta ja lopputuotteesta?

Komissio on linjannut, että tuotteen valmistusketjussa viimeinen valmistaja vastaa tuotteen ekosuunnitteluvaatimusten täyttymisestä markkinavalvontaviranomaiselle.

Esimerkiksi jos asetuksen (640/2009) alainen sähkömoottori asennetaan toiseen tuotteeseen, esim. pumppuun, tämän kokonaisuuden valmistaja vastaa siitä, että tuote kokonaisuudessaan, sekä pumpun että moottorin osalta, täyttää ekosuunnitteluvaatimukset. Komissio myös katsoo, että esimerkin tapauksessa moottori saatetaan markkinoille samalla hetkellä kuin pumppu. 

Jos tuotetta tehdään yksilöittäin erilaisin variaatioin aina asiakkaan toiveen mukaisesti, pitääkö jokaiselle olla oma EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksensa?

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella voi kattaa myös isomman tuoteperheen, mutta tällöin vakuutuksesta pitää selkeästi ilmetä, mitkä tuotevariaatiot se pitää sisällään. Tuotteen teknisistä asiakirjoista pitää selvitä, miten vaatimustenmukaisuudesta on varmistuttu eri mallien kohdalla. Mikäli esimerkiksi tietokoneiden kohdalla tuotemalli tuodaan markkinoille useina eri kokoonpanoina, voidaan edellytetyt tuotetiedot ilmoittaa kerran tuoteluokkaa kohti, jolloin kustakin tuoteluokasta valitaan kokoonpano, jonka tehontarve on suurin.

Vaatimustenmukaisuuden varmistaminen

Haluan aloittaa tuotteiden maahantuonnin, mitä minun pitäisi tietää?

Maahantuojan, jakelijan ja myyjän vastuulla on varmistaa, että maahantuotavat ja myytävät tuotteet täyttävät kaikki niille asetetut vaatimukset. Asetuksia on niin teknisille vaatimuksille (turvallisuus, energiankulutus, materiaalitehokkuus, korjattavuus, kierrätettävyys, tuotteen sisältämät kemikaalit yms.), merkinnöille kuin asiakirjoillekin. Tiedettävää on siis paljon. Sähkölaitteita maahantuodessa hyvään alkuun pääsee esim. lukemalla Tukesin oppaan.

Mitä tarkoittaa markkinoille saattaminen?

Markkinoille saattaminen tarkoittaa hetkeä, jolloin fyysinen tuote asetetaan ensimmäisen kerran saataville EU:n sisämarkkinoilla. Lue lisää täältä.

Kuka on vastuussa ekosuunnitteluvaatimusten täyttymisestä?

Toimijaketjussa kaikilla on oma roolinsa tuotteen vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa. Periaatteessa vastuun kantaa se toiminnanharjoittaja, joka saattaa tuotteen markkinoille EU:n alueella. Markkinoille saattaja voi siis olla joko valmistaja, valtuutettu edustaja tai maahantuoja. EU:n ulkopuolella valmistetun tuotteen kohdalla on olemassa aina joku taho, joka saattaa tuotteen markkinoille täällä.

Käytännössä kuitenkin markkinavalvontaviranomainen on kansallinen, ja pystyy Suomessa tekemään päätöksiä vain omien markkinoidensa toimijoille. Markkinavalvontaviranomaisen toimet kohdistuvat siis siihen toiminnanharjoittajaan, joka on asettanut sähkölaitteen saataville Suomen markkinoilla. Kaikille toiminnanharjoittajille voidaan asettaa markkinavalvontatoimenpiteitä.

Kuka on vastuussa energiamerkintävaatimusten täyttymisestä?

Vaatimuksia asetetaan sekä tavarantoimittajalle että jälleenmyyjälle. Tavarantoimittajan vastuulla on laatia oikeaa tietoa sisältävät ja ulkonäöllisesti asetuksissa annettuja muotoiluja vastaavat energiamerkinnät. Jälleenmyyjän vastuulla on pitää energiamerkinnät oikein esillä niin, että ne voidaan nähdä ennen ostopäätöksen tekemistä. Asetuksissa on määritelty tarkemmin miten eri tuoteryhmillä energiamerkinnät pitää asettaa esiin.

Mistä löydän energiamerkintöjen taittotiedostot?

 Täältä. Energiamerkit voi ladata myös energiamerkinnän tuotetietokannasta (EPREL).

Millä tavoin ekosuunnitteludirektiivi liittyy CE-merkintään?

Valmistajan tai tämän edustajan käyttämä CE-merkki osoittaa tuotteen täyttävän voimassa olevat vaatimukset ja direktiivit. CE-merkkiä käytetään osoittamaan, että tuote on myös ekosuunnitteludirektiivin vaatimusten mukainen.

Mikä on EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus?

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella valmistaja vakuuttaa tuotteen olevan sitä koskevien CE-merkintää vaativien direktiivien mukainen. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus on laadittava EU:n markkinoille saatettaville laitteille, minkä jälkeen valmistaja voi kiinnittää laitteeseen CE-merkinnän. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus pitää sisällään mm. listan direktiiveistä, jotka tuote täyttää. Tarkempaa tietoa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta löytyy täältä.

Millainen näyttö vaatimustenmukaisuudesta on riittävä?

Valmistajan tai maahantuojan on osoitettava, että tuote täyttää sille asetetut ekosuunnitteluvaatimukset. Tämä tapahtuu laatimalla tekninen asiakirja-aineisto, joka sisältää seuraavat tiedot:

  • Yleinen kuvaus energiaa käyttävästä tuotteesta ja sen aiotusta käyttötarkoituksesta
  • Valmistajan tekemän ympäristöarvioinnin tulokset tai viittaukset ympäristöarviointia koskevaan kirjallisuuteen tai tutkimuksiin, joita valmistaja käyttää arvioidessaan, dokumentoidessaan ja määrittäessään tuotteen suunnitteluratkaisuja.
  • Energiaa käyttävän tuotteen ekologinen profiili, jos se vaaditaan. Toistaiseksi voimaan tulleissa tuoteryhmäkohtaisissa asetuksissa tätä ei vaadita.
  • Tulokset ekologisessa suunnittelussa vaadituista mittauksista ja niiden vaatimustenmukaisuudesta verrattuna täytäntöönpanotoimenpiteessä esitettyihin kriteereihin. Yksinkertaisimmin tämä toteutuu käytettäessä yhdenmukaistettuja standardeja, joiden luettelo tulee liittää teknisiin asiakirjoihin.
  • Kopio tuotteen ekologisen suunnittelun tiedoista, jotka määritellään tarkemmin ao. täytäntöönpanotoimenpiteessä.

Lisäksi tuoteryhmäkohtaisissa asetuksissa saatetaan vaatia lisää tietoa vaatimustenmukaisuudesta. Tuote voidaan varustaa CE-merkillä, kun vaatimustenmukaisuudesta on olemassa osoitus. On huomioitava, että sähkölaitteen tapauksessa CE-merkintä edellyttää myös LVD- (pienjännitedirektiivin), EMC- (sähkömagneettisen yhteensopivuuden) ja RoHS-direktiivin (vaaralliset aineet) täyttymistä. 

Millaisia seuraamuksia vaatimusten täyttämättä jättämisestä voi olla?

Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) valvoo markkinoilla olevia tuotteita, joille on asetettu ekosuunnitteluvaatimuksia. Tapauskohtaisesti vaatimustenvastaiselle tuotteelle annetaan kirjallinen huomautus, myyntikielto tai määräys poistaa tuote markkinoilta. Kirjallisessa huomautuksessa kehotetaan korjaamaan puute. Myyntikiellossa uusia eriä ei saa enää toimittaa jälleenmyyjille. Määräys poistaa tuote markkinoilla tarkoittaa, että tuotteen myynti ja muu luovuttaminen on lopetettava välittömästi ja velvoitetaan toiminnanharjoittajaa keräämään jakelijoilla olevat myymättömät tuotteet takaisin.

Jos tuote on todettu vaatimustenvastaiseksi ja sen markkinoilla oloa on jouduttu rajoittamaan (esim. velvoitetaan keräämään jakelijoilla olevat myymättömät tuotteet takaisin), tuotteen hankinnasta ja testauksesta koituneet kustannukset veloitetaan tuotteesta vastuussa olevalta toiminnanharjoittajalta.  Valvonnan toimenpiteitä voidaan myös tehostaa uhkasakolla.

Tukes tekee toimintaansa riskiperusteisesti, ja yksi tapa tähän on testata sellaisten valmistajien tuotteita, joiden tuotteissa on aikaisemmin havaittu puutteita.

Mihin tarvitaan julkisissa hankinnoissa sovellettavia viitearvoja?

Julkisissa hankinnoissa sovellettavilla viitearvoilla tarkoitetaan ekosuunnittelua (eli ecodesignia) koskevassa tuoteryhmäkohtaisessa asetuksessa määriteltyä parasta markkinoilla saatavilla olevaa teknologiaa tuotteen energiakulutuksen ja mahdollisesti muiden keskeisten ominaisuuksien osalta. Viitearvoilla on merkitystä energiatehokkuuslain (1429/2014) 5 a luvun julkisia hankintoja koskevien velvoitteiden noudattamisessa.

Energiatehokkuuslain mukaan keskushallintoviranomaisten tulee hankkia tietyin edellytyksin ainoastaan energiatehokkuuden viitearvojen mukaisia tuotteita, mikäli tuotteelle on säädetty energiatehokkuusvaatimuksia ekosuunnittelua koskevassa tuoteryhmäkohtaisessa asetuksessa. Mikäli tuotteella puolestaan on energiamerkintä, keskushallintoviranomainen saa hankkia vain parhaaseen mahdolliseen energiatehokkuusluokkaan kuuluvia tuotteita.

Lisää kysymyksiä ja vastauksia komission englanninkielisessä FAQ-dokumenteissa liittyen ekosuunnitteluun sekä energiamerkintään. Dokumentteihin on koottu yleisten asioiden lisäksi myös tuotekohtaisia asetuksia koskevia kysymyksiä.