Ekosuunnittelu

Ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EU) tavoitteena on vähentää tuotteiden ympäristövaikutuksia ja erityisesti parantaa energiatehokkuutta. Direktiivillä edistetään kestävää kehitystä ja ympäristön suojelun tasoa sekä samalla energiahuoltovarmuutta. Ekosuunnitteludirektiivin sovellusalaan kuuluvat energiaa käyttävät (energy using) ja energiaan liittyvät (energy related) tuotteet.

Ekosuunnitteludirektiivi on luonteeltaan puitedirektiivi eli se ei vielä itsessään aseta teknisiä velvoitteita tuotteiden valmistajille ja maahantuojille. Velvoitteet astuvat voimaan vasta, kun kyseiselle tuoteryhmälle on laadittu tuoteryhmäkohtainen asetus. Vaatimus CE-merkinnästä ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta tulee kuitenkin itse direktiivistä.

Tuoteryhmäkohtaisia asetuksia laaditaan tuoteryhmille, joita myydään EU-alueella merkittäviä määriä, joilla on huomattavia ympäristövaikutuksia ja näitä ympäristövaikutuksia on myös mahdollista pienentää ilman kohtuuttomia kustannuksia. Vaatimukset eivät rajoitu ainoastaan energiatehokkuuden parantamiseen, vaan asetuksessa voidaan asettaa vaatimuksia minkä tahansa ympäristövaikutuksen pienentämiseen. Tuoteryhmäkohtaisia säädöksiä valmistellaan Euroopan komission johdolla komitologiamenettelyssä jäsenvaltioiden edustajista koostuvassa komiteassa. Kolmivuotisessa työsuunnitelmassa kerrotaan, mihin tuoteryhmiin tullaan keskittymään.

Suomessa direktiivi on saatettu voimaan ekosuunnittelulailla (1005/2008) ja tuotekohtaiset asetukset ovat voimassa sellaisenaan. Jos tuote ei täytä sille asetettuja ekosuunnitteluvaatimuksia, sitä ei saa saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön Euroopan unionin alueella.