Ekosuunnittelun (ecodesign) tavoitteena on asettaa energiaa käyttäville ja energiaan liittyville tuotteille vaatimuksia, jotka

• parantavat tuotteiden energiatehokkuutta
• vähentävät tuotteiden muita ympäristövaikutuksia (esim. materiaalitehokkuus, kiertotalous, kestävyys, korjattavuus, kierrätysmateriaalien käyttö)

Ekosuunnitteludirektiivi (ecodesign-direktiivi)

Ekosuunnitteludirektiivissä (2009/125/EU) määrätään reunaehdot siitä, millaisille tuoteryhmille asetuksia tehdään. Lisäksi siinä on vaatimus CE-merkinnästä ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta. Direktiivi on ns. puitedirektiivi, eli se ei sisällä varsinaisia teknisiä vaatimuksia millekään tuotteelle.

Komissio julkaisi 30.3.2022 kestävien tuotteiden aloitteen, jonka yhteydessä vanha ekosuunnitteludirektiivi tullaan korvaamaan uudella ekosuunnitteluasetuksella. Suurimmat muutokset vanhaan direktiiviin verrattuna olisivat soveltamisalan laajentaminen, aiempaa perusteellisempi kiertotalousasioiden huomiointi, tuotteille annettava digitaalinen tuotepassi sekä vaatimuksia myymättömien tuotteiden hävitykseen liittyen. Lue lisää täältä.

Tuoteryhmäkohtaiset asetukset

Tuoteryhmäkohtaiset asetukset sisältävät vaatimukset kyseisen ryhmän tuotteille sekä niiden voimaantulon aikataulun. Vaatimukset kiristyvät useimmiten asteittain. Jos tuote ei täytä sille asetettuja ekosuunnitteluvaatimuksia, sitä ei saa saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön Euroopan unionin alueella.

Tuoteryhmät, joille on jo määritelty vaatimuksia löytyvät Tuotevaatimukset-sivulta.

Suomessa direktiivi on saatettu voimaan ekosuunnittelulailla (1005/2008) ja tuoteryhmäkohtaiset asetukset ovat voimassa sellaisenaan.